Viimeksi taisimme jäädä siihen, että Eva kasvoi lapseksi... No, nytpä jatketaan ;)

Eva ei ollutkaan leikkimässä siskonsa nukketalolla, vaan olikin hipsinyt siskonsa hiustuotteiden luokse. "Aah, värjäämpä hiukseni punaisiksi. Se on niiiin ihana väri!"

Kun hän oli kävelemässä alakertaan, Ariadna huomasi tämän uudet hiukset ja sanoi iloisesti: "Hei, Eva!", Eva silmäili äitiään vaivautuneena, mutta Ariadna vain hymyili: "Sinä olet värjännyt hiuksesi punaisiksi! Tuo vöri sopii sinulle, kultaseni." Evan suu loksahti auki, koska hän oli ollut aivan varma, että äiti olisi rähjännyt hänelle.

Mutta Adrianakin oli käynyt Lucian hiustuotteiden kimppuun. "Jaaha, että millä rahoilla tyttöhän on nämä -", hänen suupielensä kääntyivät hymyyn, "täällähän on hiustenkiharrin ja muutamia pidennyksiä! Mihin ihmeeseen se tyttö näitä tarvitsee? Ei niin mihinkään! Minä käytän ne, ja ostan sitten tilalle uudet."

Hänen epäonnekseen Lucia ilmestyi huoneeseen. "Äiti! Mitä sinä olet tehnyt!", Lucian silmät laajenivat, "mutta toisaalta, minä en olisikaan kai tarvinnut niitä", Lucia heilautti kättään välinpitämättömästi ja käveli rappusia alakertaan.

Ariadna oli tehnyt tyttärilleen lounaaksi chili con carnea, ja tytöt hotkivat ruokaansa pulisten samalla jonninjoutavista asioista - siis Ariadnan mielestä. "Lucia, tytötkin voivat pelata jalkapalloa, ei se ole pelkästään poikien laji!" Lucia söi yhden lusikallisen keittoa ja vastasi sitten innoissaan: "Totta puhut! Minä ainakin haluaisin pelata jalkapalloa, mutta meillä ei ole kenttää eikä palloa", hän sanoi kaihoisasti.

Ariadna kuunteli hymysuin tyttäriensä jutustelua. 'Kyllä heillä on järkevät jutut', hän mietiskeli ja pudisteli päätään.

No yrittäkääpä arvata, mitä tässä puuhaillaan ;). Ariadna oli ehdottanut miehelleen, että voisivatko he tehdä vielä yhden lapsen, ja tämä oli vastannut myöntävästi, josta Ariadna oli ilahtunut.

Lucia oli löytänyt vaatekaapistaan äitinsä ostaman asun. Hän juoksi alakertaan esittelemään asuaan Evalle. "Katso miten hienon asun minä olen saanut!", hän huudahteli ja hyppeli ympäriinsä. Eva huokaili kateellisena. "Vanhemman sisaruksen etuja", Lucia sanoi ja iski Evalle silmää.

"Noh, noh, tytöt!" Ariadna oli sanonut. "Tiedän, Lucia", hän sanoi, kun Lucia tämä pomppi hänen ympärillään, "sinulla on hieno uusi arkiasu, mutta voisitko ystävällisesti olla vähän aikaa pomppimatta? Yritän tehdä teille lounasta, eikä ole mukavaa jos se kaatuu minun tai teidän päällenne kun sinä pompit siinä."

Lucia vetäisi huulensa murtuun, ja Eva hymyili vahingoniloisena. Lucia käveli hymyillen Evan luokse juttelemaan. "Eva, minusta hyvä ystävyys jonkun kanssa on maailman arvokkain asia", hän sanoi ja Eva kauhistui. "Eihän ole! Minähän se olen maailman tärkein asia!" Ariadna naureskeli itsekseen tytöille - minkälaisista jutuista he vetäisivätkään riidan!

Ariadna oli vihdoinkin saanut lounaan valmiiksi ja tarjoili sen ylpeänä syötäväksi. "Äiti, tämä ruoka on todella hyvää!", Lucia sanoi ihaillen tekien äitinsä erittäin onnelliseksi. "Tiedän sen, kultaseni, tiedän."

Eva keskeytti heidät, kun alkoi kertoa: "Minun ystäväni perhe oli Alpeilla koko viime viikon, ja he laskettelivat koko ajan siellä! Paha vain, että hänen äitinsä mursi jalkansa, ja joutui olemaan koko lopun loman sairaalassa."

Kesken siivouksen kreivi Capula tuli kinastelemaan. "Olen kreivi Capula, ja kuulehan, tyttö! Mitäs tuo tuollainen meinaa, että kuljeskelet täällä lounaan aikaan alusvaatteisillasi, HÄH?" Ariadna raivostui kreiville. "Vai muka kreivi!", hän tuhahti. "Eivätpä ole kreivillä käytöstavat mistään kotoisin." Hän käytti tilanteen hyväkseen, kun kreivi järkyttyi niin, ettei pystynyt sanomaan mitään. "Ja sanonpa vielä, että mitä sinä vanha äijänkäppyrä tulet tänne minua moittimaan!"

Kreivi oli saanut puhekykynsä takaisin. "Jaa-a, että mitäkö moittimaan! No kun sinä olet niin hirveä. Enpä ihmetteli vaikka pettäisit miestäsi." Tästä Ariadna järkyttyi. "KUINKA SINÄ KEHTAAT TULLA HAUKKUMAAN MINUA MINUN OMAAN TALOONI? ULOS!! U - L - O - S!"

Samana iltana Ariadna vatsa pompahti - jälleen kerran - ja hän huokaisi iloisena. "Tämä vauveli tulee olemaan niin paljon siskojaan nuorempi, että kutsunkin häntä iltatähdeksi!"

Lucia hoputti isänsä korjaamaan tietokonetta, kun se oli mennyt rikki. "Isi, isi, korjaa tietokone, se meni rikki!" Pete kompuroi ylös nojatuolistaan ja vilkaisi kelloa. "Ei yhdeksän aikaan illalla!" hän vaikeroi, mutta meni kuitenkin korjaamaan tietokoneen.

Lucia iski Evalle silmää isänsä selän takana. "Naiset hallitsevat", hän kuiskasi sisarelleen, joka nyökytti päätään ja hymyili ilkikurisesti.

Samana iltana Lucia kasvoi teiniksi, mutta päätti odottaa vaatteiden ja kampauksen vaihtamista seuraavaan aamuun, kun kaikki vielä nukkuisivat. Lucia penkoi vaatekaappinsa läpikotaisin, ja löysikin sieltä arkiasun, jonka oli tilannut äidiltään syntymäpäivälahjaksi. "Ihanaa", hän kuiskasi ja puki vaatteen päällensä. Hän oli myöskin avannut lettinsä, laittanut pannan päähäsä ja värjännyt hiuksensa vihreäksi. 'Jos en tästä enää teinimmäksi muutu, niin miten sitten?', Lucia mietti kävellessään herättämään siskonsa aamupalalle.

Samana iltana hänen äitinsä maha oli kasvanut - ja melkoisesti. 'Synnytys on taas askeleen lähempänä', hän totesi ääneti, koska ei halunnut herättää muita.

Seuraavana iltana - maanantai-iltana - ja seuraavana päivänä olisi Evan syntymäpäivä. "Mitä sinä tahdot lahjaksi?", Ariadna kysyi tyttäreltään. "Tahtoisin uuden arkiasun", Eva kuiskasi. Ariadna hymyili: "Sinä saat sen", hän lupasi.

Muutamaa tuntia ennen siskonsa syntymäpäivää - tullessaan koulusta - Lucia kävi tuskailemaan hiuksiaan. "Voi, kunpa emme olisi pelanneet jalkapalloa. Nyt hiukseni ovat aivan sekaisin!". Äkkiä Lucia kuitenkin keksi ratkaisun, hän otti taskustaan peilin, kamman ja alkoi harjata hiuksiaan. "Se tepsii!" hän hurrasi. (Tässä on nyt käynyt pieni viba! Eilen illalla syntyi poikavauva ja hän sai nimekseen Marcos. Kuvia en viitsi laittaa näin tapahtuman jälkikäteen.)

Eva kasvoi teiniksi mutkien kautta. (Vannon että tämä on Eva... En vain ole keksinyt, mistä hän on tuon letin saanut päähänsä!?)

"Yäk, mitkä vaatteet", hän huudahti nyrpistäen nenäänsä inhosta. Ariadna pudisteli päätään. 'Voi ei, tuosta tytöstä tulee aivan samanlainen kuin siskostaan.'

Hänen pään vieressään suhahti kun Eva juoksi yläkertaan etsimään uusia vaatteitaan ja vaihtamaan kampausta ja Lucia juoksi perään ja huusi: "Hei, systeri! Anna minä tulen neuvomaan sinua!"

Evasta tuli aika nätti kun vaihtoi vaatteita ja kampausta, vaikka nyt itse sanonkin. Ehdottomasti korkeammalla perijäkamppailussa kuin Lucia.

Ja nyt: Perijäkamppailun jäsenet!

1. Lucia!

2. Eva! (Oma suosikkini)

Ja 3, Marcos! (Anteeksi nuo seinät alhaalla, en tajunnut ennen kuin otin kuvan. Tämä kuva on otettu ennen kuin Eva vanheni.)

Valta on teidän käsissänne, lukijat! Henkilökohtainen suosikkini on Eva, mutta teidänkin mielipiteillänne on merkitystä!

Ja tässä nyt hieman faktaa: Oletteko ihmetelleet, mistä nuo nimet Lucia, Eva ja Marcos ovat tulleet? Serranon perheestä! Iltatähti tarkoittaa kuopusta, millä on vähintään 9 vuotta ikäeroa seuraavaksi nuorimpaan. :)

Taas on käynyt viba! Katselin äsken Neigborhoodsin kuvia, ja tajusinkin, että se ketä väitin Evaksi olikin Lucia! Anteeksi kovasti... Evan vanhenemisesta ei ole kuvaa...