Tässä on Adriana Lohela, joka muutti Veronalaan, kun oli kuullut, että Veronala on erittäin mukava paikka asua. Hän sai niin "mukavilta" vanhemmiltaan aloitusrahaksi 20 000 simeleonia, joista hän tuhlasi melkein kaikki jättikokoiseen tonttiin. Loppurahoilla hän rakensi talon... Sellaisen talon kuin pystyy 4800 simeleonilla, jotka olivat jääneet jäljelle.

Luonteeltaan Adriana on: siisti; 6, menevä; 7, laiska; 4, vakava; 3 ja marisija/kiltti; 5. Adrianan tavoite on mammona, ja hänen haaveensa on olla Sairaalan Johtaja.

Tässä on talo, jonka Adriana pystyi rakentamaan lopuilla rahoillaan - vähän jäi ylikin -, mutta surkutteli, koska ei saanut kattoa, kun muut tavarat olivat hänen mielestään niin tärkeitä.

Adrianasta oli tärkeää saada töitä - lääketiede uran töitä, jotta hän saisi rakennettua unelmakartanonsa - joten hän haki pihaltaan sanomalehden - yritti jutella postinkantajan kanssa, mutta ei ehtinyt -, vei lehden sisälle ja istui etsimään vapaita työpaikkoja. "Lainvalvonta... Ei, ei ole minun heiniäni... Luultavasti en saisi edes rikollisia kiinni...", Adriana jupisi itsekseen, mutta puhkesi pian hymyyn, "tässä onkin hyvä työpaikka.. Ah, ja vielä siltä uralta, miltä halusinkin! Lääkintäteknikko, palkka kunnioitettavat 280 simeleonia... Tämä on liian hyvää ollakseen totta." Adriana syventyi haaveilemaan ajasta, jolloin olisi Sairaalan Johtaja, mutta havahtui, kun kuuli ulkoa ääniä. Hän juoksi ulos ovesta, ja...

...ja näki, että häntä oltiin tultu toivottamaan tervetulleeksi Veronalaan. Adriana juoksi hymysuin vieraita vastaan. Adriana käveli rohkeasti tummapaitaista miestä kohti, ja esitteli itsensä: "Hei, olen Adriana Lohela." Adriana väläytti vitivalkoisen hymyn, josta ei puuttunut ainuttakaan hammasta. Mies taisi tykästyä häneen, koska näytti siltä, että olisi voinut pyörtyä onnesta. "H-hei... m-minä olen Toni-Petteri Ryynilä. Sano vain Petteriksi."

"Hei, Petteri." Adriana sanoi lämpimästi hymyillen. Toni-Petteri näytti saaneen puhekykynsä takaisin, koska rykäisi ja sanoi totisella naamalla: "Tiesitkös, Ariadna, että kuu ei olekaan kiveä, se on juustoa!!" Ariadnan hymy hyytyi. Tämä mieshän tekee itsestään pellen muiden ihmisten edessä, hän ajatteli. Hän jätti miehen rauhaan ja käveli toisen miehen luo...

Adriana oli nähnyt vihreäpaitaisen miehen, joka näytti erittäin miellyttävältä. "Hei, olen Ariadna - Ariadna Lohela", Ariadna kertoi ja hymyili. "Hei", mies sanoi varmalla äänellä, "minä olen Viki Lievonen."

Viki huomasi tyytyväisenä, että Ariadna oli sulaa vahaa hänen käsissään, ja päätti vaikuttaa etäiseltä. "Niin, Ariadna, oletko huomannut, että nyt on öljyn hinta nousussa?" Viki kysyi lipevällä äänellä. "Ei, en ole", Ariadna sanoi viileällä äänellä, kun oli huomannut, ettei tämä edes yrittäisi olla oma itsensä hänen lähettyvillään ja sanoi: "Suo anteeksi, mutta minun kimppakyytini taitaa tulla..." Ariadna hyvästeli kaikki pikaisesti, vaihtoi työvaatteet päälleen ja astui kimppakyytiin.

Ariadna oli saanut ylennyksen tullessaan töistä kotiin, ja oli ostanut palkkarahoilla (plus sillä ylimääräisellä) maalaustelineen ja kirjahyllyn - tapetit ja lattiankin hän hankki - ja laittoi loput säästöön. "Maalaaminenhan on hauskaa!" Ariadna riemuitsi maalatessaan taulua, josta sai valmiina 22 simeleonia. "Nämäkin menevät säästöön", hän tuumi itsekseen.

Ariadna oli tutustunut myös kirjahyllyn kirjoihin, ja oli saanutkin muutaman ruuanlaittopisteen ja mekaniikkapisteitä. Niistä olisi hyötyä lääketiede-uralla, hän ajatteli.

Mennessään seuraavana iltana töihin, Adriana pujahti nopesti autoon, kävi juttelemaan autoa kuljettaneen miehen kanssa ja toivoi, että saisi ylennyksen. Olihan hänellä mielestään tarpeeksi pisteitä; ystäviä ei vielä tarvittu, mikä oli onni, koska hän ei ollut vielä ehtinyt käydä stadilla.

Ariadna oli töistä kotiin tullessaan saanut ylennyksen, ja...

...oli tehnyt kotiinsa muutamia parannuksia. Nyt hänellä oli makuuhuone ja WC erikseen, josta hän iloitsi kummallisen paljon. Hän oli tehnyt viisaan ratkaisun; myynyt pois siniset pikkupöytänsä ja ostanut tilalle 80 simeleonia maksavan työpöydän. Uusiin huoneisiin, kalusteisiin, tapetteihin ja lattioihin menivät melkein kaikki rahat, mutta Ariadna ei piitannut; olihan hän saanut lisää huoneita, ja oli askelen lähempänä unelmataloaan.

Olen vaihtanut kirjahyllyn paikkaa, mutta ihmettelen, että miksei lattia näy!? Nojaa, kaipa sillä ei ole väliä, kun olette jo nähneet sen.

Ariadna oli menossa soittamaan puhelun, tuttavalleen Viki Lievoselle. Hän ajatteli, että oli aika haudata sotakirves - ainakin vähäksi aikaa. Puhelu ei mennyt nappiin, sillä Viki löi muutaman minuutin jutustelun jälkeen Ariadnalle luurin korvaan.

Ariadna päätti hukuttaa turhautumisensa liikuntaan. (Olen vaihtanut kirjahyllyn paikkaa, jotta sain oven, jota en ollutkaan muistanut ostaa... Miksi lattiat eivät näy nyt makuuhuoneessa!?) Ariadna sanoi siinä rehkiessään: "Tällä... kertaa... minä... löydän... jonkun... miehen..." Ariadna ähkäisi, ja lopetti jumppaamisen. Liian raskasta, hän ajatteli. Ariadna päätti mennä nukkumaan niin kauaksi kuin kerkeäisi, ennen kuin menisi aamulla töihin.

"Aah, murot ovat sitten niin hyviä", Ariadna huokaili itsekseen. (Kappas kappas, nyt ne makuuhuoneen lattiat sitten näkyvät.) Ariadna oli päättänyt hotkaista jotakin ennen kuin lähtisi töihin. Hän päätyi nopeimpaan vaihtoehtoon, kuten kuvasta näette, muroihin.

Tullessaan iltapäivällä töistä kotiin, Ariadna söi nopean lounaan, maalasi muotokuvan ja päätti sitten soittaa taksin, jotta pääsisi Stadille etsimään miehiä. Hän päätti lähteä käymään Rollon Piilopaikassa, koska se kuulosti ylivoimaisesti parhaalta vaihtoehdolta. Löytäisiköhän Ariadna sen oikean?

Rollon piilopaikassa hän päätti ryhtyä baarimikoksi, jos saisi vaikka rahaa. Asiakkaita ei kuulunut, joten hän päätti lopettaa baarimikon hommat. Olipa lyhyt jobi, hän ajatteli. Hän unohti kuitenkin murheensa, kun... niin, mitä kun..?

Kun hän huomasi tämän miehen (jonka nimeä en ikävä kyllä muista), hän suli täysin. Hänestä tuntui, kuin hän olisi päässyt seitsemänteen taivaaseen. Ariadna huomasi, että mies piti siitä, kun tämä hurmasi hänet, mutta halaamisesta mies ei pitänyt. Olisiko tämä se oikea? Sen näette seuraavassa osassa.